Olin kuusikymmenluvun lopulla Helsingissä Kallion koululla vaalilautakunnan jäsenenä. Vaalihuoneiston ovelle ilmestyi vanha nainen. Sairaus oli nähtävästi taivuttanut hänen selkänsä lähes yhdeksänkymmenen asteen kulmaan.
Mummo huusi heti ovelta kovalla äänellä: "Minä olen siivooja Hilta Huovinen. Mikä on sen Äärnruutin numero? Äärnruutti lähetti minulle kahvipaketin ja minä äänestän sitä."
Varsinkin porvaripuolueita edustavien lautakunnan jäsenten kasvot punehtuivat ja mummoa hyssyteltiin olemaan hiljaa ja olemaan paljastamatta vaalisalaisuuttaan.
Siihen aikaan ruotsalaista kansanpuoluetta edustanut George C. Ehrnrooth oli tunnettu siitä, että hän vieraili vanhainkodeissa ja vanhusten asunnoissa jakamassa kahvipaketteja ja siten keräämässä ikäihmisten ääniä.
En vieläkään tiedä, tekikö mummo provokaation vai oliko hän tosissaan.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
tiistai 9. syyskuuta 2008
Kiihkoiltamia ja kornivaaleja
Ensimmäinen Taiteiden yö järjestettiin Helsingissä elokuussa 1989. Sen innoittamina ryhdyttiin Hämeenlinnassakin touhuamaan yötapahtumia. En muista enää kaikkia puuhaihmisiä, mutta idearyhmässä olivat mukana ainakin Päivi Nieminen taidemuseolta, Varpu Vallbacka kirjastosta, Ulla Murtonen ja allekirjoittanut.
Pääpaikkana oli uusi kirjastotalo Lukiokadulla, mutta yksittäisiä tapahtumia oli myös muualla. Myöhemmin, kun enää en ollut järjestelyissä mukana, yötapahtumia pidettiin myös Verkatehtaan kiinteistössä.
Idearyhmällä oli tavoitteena kehittää kullekin tapahtumalle oma teemansa. Parhaiten ovat minulle jääneet mieleen Kiihkoiltamat ja Kornivaalit.
Kiihkoiltamien sisältönä oli koota esityksiä, joihin tavalla tai toisella sisältyi nimensä mukaisesti kiihkoa. Pari esimerkkiä: Juhlapuhujana oli kirjailija Arto Kytöhonka. Hän oli pukeutunut jonkinlaiseen uniformuun ja hän piti niin kiihkeän puheen, että itsekin kiihoittui kunnes pyörtyi ja hänet kannettiin paareilla pois pöntöstä. Tämä oli tietenkin performanssia.
Minä esitelmöin Suomen kansan seksiperinteestä mm. professori Leea Virtasen kirjan "Pilvihin on piian nännit" ja Hämeen kansan vanhoja loitsuja sisältävän teoksen pohjalta. Kirjastossa oli myös monipuolista musiikkiohjelmaa.
Kornivaalien ohjelman pääideana oli, että ohjelman piti olla kaikin tavoin mahdollisimman kornia. Muistan ainakin Guinnesin ennätyskokeen keinotekoisessa muurahaispesässä istumisesta. "Muurahaispesä" oli betonitehtaasta lainattu 6 metriä pitkä betonin vaakatärytyspalkki, joka oli peitetty pressulla. Ihmisten piti istua tärisevällä palkilla vähintään 10 sekuntia ja illan mittaan laskettiin kuinka monta istujaa oli ollut. En muista tulosta, mutta suorituksia taisi olla tuhansia.
Itse tein ainutkertaisen suorituksen, sillä lauloin ilman tekohampaita bändin säestyksellä laulun "Minä olen muistanut". Sen jälkeen en ole julkisesti ottanut tekareita suustani.
Kornivaaleissa oli myös kansainvälistä väriä, sillä siellä oli vieraana maailmankuulu taiteilija Shozo Shimamoto, joka esitti performansseja suomalaisen taiteilijan Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan kanssa. Muistan ainakin sen, että yhdessä esityksessä Shimamoton kiiltävään kalloon heijastettiin diakuvia.
Valitettavasti intomme yötapahtumien järjestämiseen hiipui vähitellen osittain väsymisen ja osittain sen vuoksi, että ne järjestettiin täysin talkoopohjalta ja lähes ilman taloudellisia resursseja.
Pääpaikkana oli uusi kirjastotalo Lukiokadulla, mutta yksittäisiä tapahtumia oli myös muualla. Myöhemmin, kun enää en ollut järjestelyissä mukana, yötapahtumia pidettiin myös Verkatehtaan kiinteistössä.
Idearyhmällä oli tavoitteena kehittää kullekin tapahtumalle oma teemansa. Parhaiten ovat minulle jääneet mieleen Kiihkoiltamat ja Kornivaalit.
Kiihkoiltamien sisältönä oli koota esityksiä, joihin tavalla tai toisella sisältyi nimensä mukaisesti kiihkoa. Pari esimerkkiä: Juhlapuhujana oli kirjailija Arto Kytöhonka. Hän oli pukeutunut jonkinlaiseen uniformuun ja hän piti niin kiihkeän puheen, että itsekin kiihoittui kunnes pyörtyi ja hänet kannettiin paareilla pois pöntöstä. Tämä oli tietenkin performanssia.
Minä esitelmöin Suomen kansan seksiperinteestä mm. professori Leea Virtasen kirjan "Pilvihin on piian nännit" ja Hämeen kansan vanhoja loitsuja sisältävän teoksen pohjalta. Kirjastossa oli myös monipuolista musiikkiohjelmaa.
Kornivaalien ohjelman pääideana oli, että ohjelman piti olla kaikin tavoin mahdollisimman kornia. Muistan ainakin Guinnesin ennätyskokeen keinotekoisessa muurahaispesässä istumisesta. "Muurahaispesä" oli betonitehtaasta lainattu 6 metriä pitkä betonin vaakatärytyspalkki, joka oli peitetty pressulla. Ihmisten piti istua tärisevällä palkilla vähintään 10 sekuntia ja illan mittaan laskettiin kuinka monta istujaa oli ollut. En muista tulosta, mutta suorituksia taisi olla tuhansia.
Itse tein ainutkertaisen suorituksen, sillä lauloin ilman tekohampaita bändin säestyksellä laulun "Minä olen muistanut". Sen jälkeen en ole julkisesti ottanut tekareita suustani.
Kornivaaleissa oli myös kansainvälistä väriä, sillä siellä oli vieraana maailmankuulu taiteilija Shozo Shimamoto, joka esitti performansseja suomalaisen taiteilijan Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan kanssa. Muistan ainakin sen, että yhdessä esityksessä Shimamoton kiiltävään kalloon heijastettiin diakuvia.
Valitettavasti intomme yötapahtumien järjestämiseen hiipui vähitellen osittain väsymisen ja osittain sen vuoksi, että ne järjestettiin täysin talkoopohjalta ja lähes ilman taloudellisia resursseja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
