Kansanradiossa

Moni on varmaan kuunnellut joskus Kansanradiota. Ohjelma tulee nykyään sunnuntaisin puolen päivän aikaan Radio Suomen kanavalta.

Minä jouduin joskus 1980-luvulla tekemisiin Kansanradion kanssa vähän enemmänkin. Jossakin lähetyksessä toimittaja pyysi yleisöltä uusia ideoita ohjelmaa varten. Soitin toimittaja Tuomo Talvelle ja kutsuin hänet kuoromme pikkujouluun. Hän innostui ajatuksesta ja niinpä yksi kokonainen ohjelma tehtiinkin Kansanradion ja Hämeenlinnan Kansankuoron yhteisestä pikkujoulusta. Kasetti taitaa olla minulla jossakin tallessa.

Myöhemmin Tuomo Talvi soitteli minulle ja kertoi, että Kansanradio on kokoamassa kansalaisten keskusteluryhmää, joka kokoontuisi säännöllisin väliajoin keskustelemaan kaikesta mahdollisesta ja hän pyysi minua mukaan. Lähdin tietenkin mielelläni tekemään uutta aluevaltausta.

Tapasimme kerran Tuomo Talven kotona vanhassa maalaistalossa, joka sijaitsi muistaakseni Myrskylässä tai jossakin muussa Itä-Uudenmaan kunnassa. Keskusteluryhmään kuului minun lisäksi suomussalmelainen yrittäjä, inarilainen naisopettaja ja valkeakoskelainen maatalon emäntä. Kaikki olivat puheliaita ihmisiä, joten ohjelma syntyi helposti.

Valitettavasti ryhmä jäi lyhytikäiseksi, sillä Yleisradiossa alkoi säästökuuri ja se tappoi lupaavasti alkaneen ohjelmamme emmekä kokoontuneet sen koommin.

Korppi elättinä

Lapsuudessani poikien varhaiskevään huvina oli etsiä variksenpesiä ja ottaa poikasia elätiksi. Minullakin oli lähes joka vuosi variksenpoikasia hoidossa. Pidimme niitä pahvilaatikossa ja syötimme niitä pellonojista keräämillämme "mottipäillä" eli sammakonpoikasilla ja kauraryyneillä.

Tunnustan, että joskus syöttämiseen kyllästyneinä tapoimme niitä muunmuassa siten, että laitoimme niiden avoimen nokan sähköpaimenlankaan. Sodan jälkeen pikkupojat olivat ehkä raaempia kuin nykyään.

Eräänä kevänä veljeni Mauno löysi metsästä korpin pesän.Pesästä otettu poikanen nimettiin Kalleksi.

Kallesta kasvoi komea lintu. Se oleskeli pihapiirissämme ja oli mukana monissa touhuissamme ja leikeissämme.

Aamuisin ja iltaisin se kerjäsi äidiltäni lämmintä maitoa. Kun äiti tuli navetasta, se lekutti paikallaan hänen edessään noin metrin korkeudessa eikä lähtenyt pois ennen kuin oli saanut maitoannoksensa.

Kun isäni kävi postissa noin kilometrin päässä, Kalle oli aina mukana matkustaen pyörän tavaratelineellä. Kyläläiset siunailivat outoa lintua, mutta Kalle ei ollut moksiskaan.

Korppimme elämä päättyi ikävällä tavalla. Se oli mennyt ronkkumaan erään talon katolle. Talon väki oli vanhanaikaista ja uskoi, että korpin laulu ennustaa kuolemaa. Niinpä yksi pojista ampui sen.

Kerron vielä, että yritimme kovasti opettaa Kallea puhumaan. Naapurikylässä oli nimittäin Eskola - niminen mies, jolla oli sekä puhuva varis että korppi. En muista, kummalla oli suurempi sanavarasto.

Kerran jompi kumpi linnuista esiintyi jopa radiossa. Se osasi laulaa laulua "Kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu, Saimaan rannalla ruikuttaa." Tosin se lauloi lopun hiukan väärin: "Saimia raimia ruikuttaa".