1980-luvun lopulla syntyi Suomeen kymmeniä paikallisradioita. Myös Hämeenlinnaan perustettiin radio Janne. Nimi tuli tietenkin Hämeenlinnassa syntyneeltä Jean Sibeliukselta.
Asioidessani läheisessä ruokakaupassa tapasin tutun toimittajapariskunnan. Olin parina vuonna vieraillut heidän kotonaan joulupukkina. Paikkakunnallemme oli kuulemma perusteilla paikallisradio ja sinne etsitään keski-ikäistä miespuolista freelancer-toimittajaa toimittamaan kerran viikossa tunnin mittaista Tiimalasi-nimistä makasiiniohjelmaa.
He kysyivät, olisinko kiinnostunut hommasta. He voisivat suositella minua radioväelle. Vastasin joskus haaveilleeni, miltähän tuntuisi tehdä ohjelmia. Minkäänlaista käsitystä työn luonteesta minulla ei ollut.
Yllätyin suuresti kun Radio Jannen ohjelmapäällikkö Leila Hänninen soitti minulle muutaman päivän päästä. He olisivat halunneet minun tekevän ohjelman jo alkajaisviikolla. Minulta meni sisu kaulaan ja lupauduin ensimmäiseen ohjelmaani vasta viikon kuluttua.
Ensimmäinen toimittamani ohjelma käsitteli 90-vuotiasta Hämeenlinnan maalarien ammattiosastoa. Lähetys oli suora ja studiossa oli haastateltavanani puheenjohtaja Pete Tamminen ja nyt jo edesmennyt varapuheenjohtaja Kyösti Tuura. Taustatietoa sain juuri ilmestyneestä yhdistyksen historiikista. Tekniikkaa hoiti ja väliin musiikkia levyltä soitti radion vakituinen toimittaja Susanna Lähdekorpi (silloista tyttönimeä en enää muista).
Siitä se paikallisradiotoimittajan urani lähti käyntiin. Olin silloin vakinaisessa työssä rakennuksilla. En päässyt useinkaan tekemään arkisin suoraa lähetystä (Tiimalasin lähetysaika oli perjantaisin klo 14 - 15), joten Susanna opetti minulle, kuinka ohjelma koostetaan montteerausstudiossa kelanauhalle juonnoistani, C-kasetille äänitetyistä haastatteluista ja äänilevymusiikista.
Työskentelyrytmini muodostui sellaiseksi, että viikonloppuisin kävin tekemässä haastattelut. Viikolla rakennustyömaalla työskennellessäni kuuntelin niitä korvalappunauhurista ja mietin leikkauskohtia. Jonakin arki-iltana kävin sitten koostamassa esitysnauhan.
Uhrasin aika paljon aikaa sopivan musiikin löytämiseksi haastattelujen lomaan. Radio Jannen levystö oli aika rajoitettu, joten etsin musiikkia myös omilta levyiltäni tai lainasin kirjastosta.
Minulla on tallessa muutama ohjelma kelanauhalla ja jonkin verran vaimoni tekemiä nauhoituksia radiosta C-kaseteille. Olen kuunnellut niitä pari kertaa eikä niissä ole häpeämistä. Itse asiassa tunnen tehneeni palan historiaa. Paikallisradiot, sellaisina kuin ne alunperin perustettiin, ovat jo nyt kuolleet eikä tunnin mittaisia haastatteluohjelmia tehdä enää kuin Yle:n Radio1:ssä
Kelpaisivatkohan nauhat museoon?
Asioidessani läheisessä ruokakaupassa tapasin tutun toimittajapariskunnan. Olin parina vuonna vieraillut heidän kotonaan joulupukkina. Paikkakunnallemme oli kuulemma perusteilla paikallisradio ja sinne etsitään keski-ikäistä miespuolista freelancer-toimittajaa toimittamaan kerran viikossa tunnin mittaista Tiimalasi-nimistä makasiiniohjelmaa.
He kysyivät, olisinko kiinnostunut hommasta. He voisivat suositella minua radioväelle. Vastasin joskus haaveilleeni, miltähän tuntuisi tehdä ohjelmia. Minkäänlaista käsitystä työn luonteesta minulla ei ollut.
Yllätyin suuresti kun Radio Jannen ohjelmapäällikkö Leila Hänninen soitti minulle muutaman päivän päästä. He olisivat halunneet minun tekevän ohjelman jo alkajaisviikolla. Minulta meni sisu kaulaan ja lupauduin ensimmäiseen ohjelmaani vasta viikon kuluttua.
Ensimmäinen toimittamani ohjelma käsitteli 90-vuotiasta Hämeenlinnan maalarien ammattiosastoa. Lähetys oli suora ja studiossa oli haastateltavanani puheenjohtaja Pete Tamminen ja nyt jo edesmennyt varapuheenjohtaja Kyösti Tuura. Taustatietoa sain juuri ilmestyneestä yhdistyksen historiikista. Tekniikkaa hoiti ja väliin musiikkia levyltä soitti radion vakituinen toimittaja Susanna Lähdekorpi (silloista tyttönimeä en enää muista).
Siitä se paikallisradiotoimittajan urani lähti käyntiin. Olin silloin vakinaisessa työssä rakennuksilla. En päässyt useinkaan tekemään arkisin suoraa lähetystä (Tiimalasin lähetysaika oli perjantaisin klo 14 - 15), joten Susanna opetti minulle, kuinka ohjelma koostetaan montteerausstudiossa kelanauhalle juonnoistani, C-kasetille äänitetyistä haastatteluista ja äänilevymusiikista.
Työskentelyrytmini muodostui sellaiseksi, että viikonloppuisin kävin tekemässä haastattelut. Viikolla rakennustyömaalla työskennellessäni kuuntelin niitä korvalappunauhurista ja mietin leikkauskohtia. Jonakin arki-iltana kävin sitten koostamassa esitysnauhan.
Uhrasin aika paljon aikaa sopivan musiikin löytämiseksi haastattelujen lomaan. Radio Jannen levystö oli aika rajoitettu, joten etsin musiikkia myös omilta levyiltäni tai lainasin kirjastosta.
Minulla on tallessa muutama ohjelma kelanauhalla ja jonkin verran vaimoni tekemiä nauhoituksia radiosta C-kaseteille. Olen kuunnellut niitä pari kertaa eikä niissä ole häpeämistä. Itse asiassa tunnen tehneeni palan historiaa. Paikallisradiot, sellaisina kuin ne alunperin perustettiin, ovat jo nyt kuolleet eikä tunnin mittaisia haastatteluohjelmia tehdä enää kuin Yle:n Radio1:ssä
Kelpaisivatkohan nauhat museoon?
1 kommentti:
Tervehdys Reiska!
Kartoitan täällä http://1990luvunradioasemat.wordpress.com/ maassamme toimineiden paikallisradioiden historiaa. Olisin kiinnostunut ajastasi Radio Jannen palveluksessa (mielenkiintoista muisteloa blogissasi myös), noihin aikoihin erityisistä muistikuvistasi, ohjelmien tekoon, yleiseen infoon (milloin olit tarkalleen mukana, keitä kaikkia muita mukana) liittyen kuin myös erilaisista materiaaleista. Minulla on mahdollisuus digitalisoida kasettien sisältöjä ja laittaa ne CD:lle/ sähköpostilla myös.
Marko Niemi
radioarkiston hoitaja
magomusiikki(at)gmail.com
http://finnishradiostations.wordpress.com/
https://www.facebook.com/pages/Menneiden-aikojen-paikallisradiot/338171352936350?ref=hl
Lähetä kommentti