Pienviljelijäyhdistys järjesti joskus viisikymmenluvun alkupuolella kotikylässäni Kärsämäen Ritomäellä emännille puutarhakurssin. Äitinikin osallistui sille ja oppi taidon kasvattaa tomaatteja. Hän istutti joka kevät mökkimme aurinkoiselle seinustalle tomaatin taimia.
Me lapset odotimme malttamattomina ja seurasimme, milloin tomaattien kyljet alkavat punastua. Lämpiminä kesinä saimmekin maistaa kypsiä hedelmiä.
Usein kävi niin, että niin pohjoisessa ne eivät ehtineet kypsäksi saakka ennen syyskylmiä. Silloin äiti kääri vihreät täysikokoiset raakileet yksitellen sanomalehtipapereihin ja laittoi ne pirtin pöydän laatikkoon kypsymään pimeässä. Pienistä raaoista tomaateista hän muistaakseni keitti säilykettä.
Meidän piti tietenkin käydä joka päivä aukomassa paketteja ja tarkistamassa, josko tomaatit olisivat kypsyneet. Ja voi sitä riemua, kun punainen herkkupala löytyi. Useimmat syötiin puoliraakoina. Hyviä olivat nekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti