Lokakuun 13. päivänä 1955 nousin isäni kanssa Kärsämäeltä Ouluun menevään linja-autoon. Tarkoituksenamme oli mennä Kuusamon seuduille etsimään savottatöitä. Äiti jäi kotiin hoitamaan neljää lasta ja lehmää.
Olin kolmetoistavuotias. Keväällä olin päässyt kansakoulusta normaalia nuorempana, sillä minun ei ollut tarvinnut käydä kolmatta luokkaa, vaan opettaja oli siirtänyt suoraan toiselta neljännelle. En ollut mitenkään vahva enkä suurikokoinen ikäisekseni, mutta työkokemusta oli jo yhdestä pöllinparkkuu-urakasta ja pellon kuokkimisesta naapurin pojan kanssa.
Pysähdyimme Ouluun, jossa isä saikin töitä postiautovarikon rakennustyömaalla. Minä pääsin asiapojaksi Oulun Osuuskaupan kauppahallin lihamyymälään. Vuokrasimme äidin sukulaisen omakotitalosta vinttihuoneen asunnoksemme.
Työnäni oli kuljettaa kolmipyöräisellä tavarapyörällä paketteja pitkin Oulun mukulakivikatuja. Joskus pyörän tavaratelineellä oli kuormaa niin paljon, että takapyörä nousi paikoin ilmaan. Pian pääsin harjoittelemaan myös töitä tiskin takana.
Kauppahallin pikkumyymälöiden tädit suhtautuivat talon nuorimpaan työntekijään hyvin ystävällisesti ja tarjosivat pikkupojalle tuotteitaan maistiaisiksi. Erityisesti muistan Kylmäsen rouvan, joka möi rantsilalaisessa savusaunassa valmistettua palvilihaa. Nythän Kylmänen on Pohjois-Suomessa tunnettu lihatuotekonserni.
Työaikani oli lain mukaan vain kuusi tuntia. Kauppahalli avattiin jo aikaisin aamulla ja suljettiin viiden maissa illalla, joten minulle jäi joka päivä monta tuntia vapaa-aikaa, jonka sain viettää miten halusin. Usein vietin sen poikien kanssa jalkapallokentällä.
Kevään tullen isän piti palata toukotöihin pientilallemme Kärsämäellä. Minä olin päässyt työelämään kiinni, joten en halunnut sanoutua irti vaan sanoin jääväni Ouluun. Niin jäin asumaan Ouluun 14-vuotiaana. Olin yksin maailmalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti