Tuppea ja tanssireissuja

Edellisessä jutussani kerroin myymälänhoitajana olostani vuonna 1962 Kempeleen Juurussuolla. Jatkan vielä juttua.

Asuin myymälärakennuksen yhteydessä olevassa yksiössä. Se merkitsi sitä, että myymälällä ei ollut käytännössä mitään aukiolorajoja. Koska tahansa saattoi joku kyläläinen tulla valittamaan, että tupakat pääsivät loppumaan. Pakkohan se oli auttaa miestä hädässä.

Nuorisolla ei ollut minkäänlaista kokoontumispaikkaa. Niinpä kämpästäni muodostui sellainen. Joka ilta meille kokoontui nuoria juttelemaan, tupakoimaan, kuuntelemaan musiikkia ja ennenkaikkea pelaamaan tuppea.

Tuppi on Pohjois-Suomessa hyvin suosittu 4 hengen korttipeli. Peli saattaa kestää hyvinkin kauan. Ainakin ennenvanhaan näkyi pohjoisen lehdissä pikkuilmoituksia, joissa kerrottiin, että se ja se menivät tiettynä päivänä tuppeen eli hävisivät pelin.

Joulun alla olin hankkinut lihansuolausruiskun saadakseni sillä hiukan lisäansioita. Kerran minut kutsuttiin erääseen taloon suolaamaan teurastettua sikaa. Kun menin paikalle, huomattiin, että ruho olikin jäätynyt riippuessaan ulkorakennuksessa.

Nostimme sian sulamaan pirtin pöydälle ja aloimme pelata tuppea. Peli kesti lähes kaksi vuorokautta. Sika oli hyvin sulanut, kun viimein ehdin sitä suolaamaan.

Viikonloppuisin kylän nuorilla oli tapana lähteä porukalla takseilla tansseihin. Osa pojista oli töissä Oulussa Toppilan satamassa ja he toivat usein laivoista juotavia, joita nautimme tanssireissuilla. Minä kaupanhoitajana jouduin tietysti maksamaan taksikyydit, jotka pisimmillään ulottuivat lähes sadan kilometrin päähän ties minne Ylikiiminkiin.